Vaalikuumeen ensimmäinen helpotus: ennakkoäänestys

Eurovaalien ennakkoäänestys lähti käyntiin tänään. Hoidin oman kansalaisvelvollisuuteni ja -oikeuteni heti alta pois ja kävin vesisadetta uhmaten äänestämässä.

Näissä vaaleissa jos jossain kannattaa käyttää äänioikeutensa, sillä EU:lla on suurempi valta esimerkiksi oman lainsäädäntömme osalta kuin moni kansalainen käsittääkään. Ja miksi ihmeessä emme olisi vaikuttamassa siihen valtaan itse?

Jos et vielä tiedä, ketä äänestää tai etsit edelleen motivaatiota äänestyspäätökselle, kannattaa tutustua kyvykkäisiin ehdokkaisiin. Ja jos vielä haluaa lukemalla oppia jotain eurovaaleista ja Euroopan tasolla tehtävästä päätöksenteteosta mielenkiintoisen blogikirjoittelun/-keskustelun kautta, kannattaa tutustua Unto Hämäläisen blogiin Hesarin sivuilla.

Intoa, tietoa ja taitoa tarvitaan näissäkin vaaleissa ja niiden jälkeen parlamenttityöskentelyssä.

Eiku äänestämään.

Miksei kierrättäminen ole ilmaista?

Kävin tänään YTV:n Sortti-asemalla Konalassa viemässä yhden nojatuolin ja jonkin verran pienelektroniikkaa kierrätykseen. Tiesin kyllä, että palvelu maksaa muutaman euron ja hetkeä myöhemmin olinkin jo kympin verran köyhempi.

Heitellessäni jätteitä lavoille muistuivat mieleeni kaikki ne sohvat ja pesukoneet, joihin olin lapsena törmännyt metsissä kirmaillessani. Hetkeen en ole kaupungin viimeisissä metsissä käynyt, mutta en ihmettelisi paljoakaan, mikäli sieltä kodinkoneiden kulmat kuopista kurkistelisivat.

Itse asiassa olisinhan minäkin voinut viedä tavarani jonnekin metsäkuopalle maksamatta siitä mitään, enkä olisi joutunut näkemään yhtään enempää vaivaa päästäkseni eroon kyseisistä tavaroista.

Vaivan ja maksun vuoksi kierrättäminen tuntuu olevan monelle vaikeaa. Eikö oliskin parempi, että kierrättäminen olisi ilmaista?

No, tietysti olisi. Toki ymmärrän, että pienimuotoinen palvelumaksu useimmista julkisista palveluista on paikallaan, jotta palvelut eivät ruuhkautuisi "varmuuden vuoksi" palvelua hakevista. Kierrätyksen kohdalla toiminnan ihmisten motiivi on kuitenkin erilainen (vaikka tuskimpa varmuuden vuoksi kierrättämisestäkään haittaakaan olisi).

Kuinka edullista ja järkevää on käydä erikseen hakemassa ihmisten jätteet pois noilta metsäkuopilta?

YTV:n palvelumaksujen poistaminen olisi järkivihreyttä ja erittäin kannatettava asia. YTV:n jätehuollolliset asiat siirtyvät tulevaisuudessa PKS-ympäristöpalveluille, kun YTV:n toiminta hajotetaan. Täytynee pitää asia agendalla, jotta noista maksuista päästäisiin tulevaisuudessa eroon ja kierrätykseen motivoiminen olisi entistä helpompaa.

Hallituksessa kiehuu - miksi?

Mari Kiviniemi veti ilmeisesti hieman herneet nenään taannoisesta Jan Vapaavuoren kritiikistä alueellistamista kohtaan. Miksi näin?

No, onhan alueellistaminen kaikista haittapuolistaan huolimatta Keskustan unelma. Koko Suomi asuttuna - maksoi mitä maksoi ja sitä rataa. Juuri siksi Kiviniemi kuumeni Vapaavuoren keskustelun avauksesta. Eihän pyhää lasta saa haukkua.

Tai ehkäpä todellisemmin - ei pyhästä salaisuudesta saa puhua!

Alueellistaminen on nimittäin ennen kaikkea vaalipolitiikkaa. Keskusta muistaa aina mainita olevansa syrjäseutujen asialla, tai no mitäpä muutakaan voisi entiseltä maalaisliitolta odottaa. Alueellistamisella Keskusta petaa kuitenkin itselleen äänestäjiä. Siitä koko asiassa on perimmiltään kysymys. Sillä ei ole olemassa mitään järkiperäistä perustelua sille, että tieten tahtoen, vastoin luonnollista kehitystä, ryhdytään hajasijoittaamaan kaikkea, mikä vaan yhtään herkemmin irtoaa.

Siirtämällä työpaikkoja Keskustan dominoimiin maakuntiin ja kippaamalla perään vielä ammoiset alueellistamistuet ja kehitysrahat, on vain niin paljon helpompaa voittaa vaaleja syrjäseuduilla vuodesta toiseen.

Ruotsissa havahduttiin 60-70-luvuilla siihen, että "hei tämähän maksaa rahaa" ja "tämä rahahan on poissa mm. opetuksesta ja terveydenhuollosta", jolloin typerä alueellistaminen lopetettiin. Sittemmin Ruotsissa Keskustapuolueen kannatus on tippunut 25 prosentista aina nykyiseen 8 prosenttiin.

Alueellistamisessa, kuten monessa muussakin politiikan osa-alueessa, on usein perimmiltään kyse valtapolitiikasta. Harvemmin tätä kukaan ymmärtää tai uskaltaa sanoa ääneen, mutta näin se vaan on. Kaikki kunnia siis Vapaavuorelle loistavasta avauksestaan ja toivotaan, että joku toimittaja ymmärtää katsoa kaiken "urhouden" taakse ja kertoa kaikille, mistä tässä nyt oikeastaan on kysymys.

Sak toimii palkansaajaa vastaan

Sak:n uusi puheenjohtaja Lauri Lyly ennätti jo pikaisesti valintansa jälkeen ilmoittaa, että Sak ei tule hyväksymään palkanalennuksia ja pitää muutenkin jo tapahtuneita irtisanomisia ylilyönteinä.

Suomi on erittäin vientiriippuvainen maa, mikä tarkoittaa sitä, että jos vienti ei vedä niin työn tarve vähenee väkisinkin. Vaihtoehtoja palkanalennuksille ja irtisanomisillekin toki löytyy - yrityksemme voivat ottaa niin paljon takkiin, että toiminta on kokonaan lopetettava. Tätäkö Sak todella toivoo?

Jos kysymme keneltä tahansa nyt irtisanotulta, että palaisiko hän töihin pari sataa pienemmällä palkalla, niin moni lähtisi varmasti takaisin töihin. Asuntolainaa vaan kun on helpompaa maksaa vaikka 90-prosenttisella palkalla. Tilapäiset palkanalennukset ovat se ratkaisu, jota kansakuntamme nyt tarvitsee, edellyttäen, että niistä voidaan työpaikoilla sopia. Ne hyödyttäisivät niin palkansaajia kuin yrityksiäkin ja täten koko Suomea.

Sak:lle tämä loistoratkaisu ei kuitenkaan käy. Suurena ja "mahtavana" sen on vaikea nöyrtyä. Tuntuukin siltä, että työntekijän asemaakin tärkeämpää Sak:lle on se on oma asema yhteiskunnassa, vai miksi veronvähennettyjä jäsenmaksuja virtaa poliittisille puolueille tai oikeastaan vain osalle niistä?

Mies- ja naisparien perheen sisäisestä adoptiosta päätetään perjantaina

Eduskunta äänestää mies- ja naisparien perheen sisäisestä adoptiosta tänään perjantaina. Rekisteröidyissä parisuhteissa perheen sisäinen adoptio ei nykyisellään ole mahdollinen, mutta hallitus esittääkin tähän muutosta hallitusohjelmansa mukaisesti. Ennakkotietojen mukaan niin hallitus- kuin oppositiopuolueilla on vaikeuksia pysyä yhtenäisinä.

Mistä sitten kiikastaa?

No ensinnäkin, lapsella ei nykylainsäädännön mukaan ole oikeutta saada elatusta vanhempansa parisuhdekumppanilta eikä hänelle voida vahvistaa tapaamisoikeutta, jos parisuhde purkautuu. Toiseksi, jos lapsen vanhempi kuolee, lapsen huollon järjestämiseen voi liittyä ongelmia, eikä lapsi myöskään peri vanhempansa parisuhdekumppania tai tämän sukulaisia. Nämä ongelmat voidaan poistaa, kun lapsesta tulee rekisteröidyn parin yhteinen lapsi.

Kuulostaa ihan järkevältä, tai ainakin lapsen edun mukaiselta. Kannatetaan.

Yllättäen Räsäsen Päivillä on ongelmia uudistuksen suhteen, hän perustelee blogissaan asian näin:

"Äitiys ja isyys ovat ihmisyyden syvimpiä käsitteitä – lapsella ei luonnostaan voi olla yhtä aikaa kahta äitiä tai kahta isää."

"Lapsi menettää lopullisesti oikeuden toista sukupuolta olevaan vanhempaan."
Mutta: ihan samalla tavalla nykyisin menetetään oikeus biologisiin vanhempiin, onko sekin väärin?

"Esityksen merkittävin ongelma on periaatteellinen: se muuttaa äitiyden ja isyyden kohti sukupuolineutraalin vanhemmuuden ideaa. "

Kommenteissa osa kauhisteli juuri ajatusta sukupuolineutraalista avioliitosta, joka on jo arkipäivää Ruotsissa. Olisiko se nyt oikeasti niin kauheata? Tai ketäpä se haittaisi?

No sen tiedämme tänään, kun asiasta äänestetään. Täältä löydät tulokset, kun asia on käsitelty.

Hyvää sananvapauden päivää!

Tänään kolmas toukokuuta vietetään kansainvälistä lehdistön ja sananvapauden päivää, mikä tärkeydestään huolimatta tuntuu jäävän talouskriisin ja sikainfluenssan varjoon.

Helsingin Sanomien mukaan tänä vuonna ainakin 18 toimittajaa on kuollut ja 143 istuu vangittuna. Freedom House ilmoittaa 42 % maailman väestöstä elävän sellaisissa maissa, joissa tiedonvälitys on rajoitettua.


Tätä kuvaa katsellessa on hieman syytä pohtia markkinatalouden mahdollisia yhteyksiä sananvapauteen ja demokratiaan.

Suomi on sijouttunut Freedom Housen rankingissa toiseksi heti Islannin jälkeen, mikä ei varmaankaan ihmetytä monia. Samalla kun moni kysyy, miten voisimme kivuta ensimmäiseksi, haluaisin itse kysyä, mitä voisimme tehdä auttaaksemme niitä kansoja, jotka kärsivät ihmisoikeuksien puutteesta?

Mitä useampi saa nauttia sananvapaudesta, demokratiasta ja vapaasta markkinataloudesta - sen parempi heille ja koko muulle maailmalle. Niin kauan kuin maailmassa sorretaan kansoja, niin kauan maailma käy vajaalla - niin taloudellisesti kuin moraalisestikin.