Termit kuntoon ja hanskat käteen!

Kunnallisvaalien alla on hyvin aiheellisesti keskusteltu eri palveluntuotantomalleista. Valitettavan usein olen huomannut termien joko tahatonta tai jopa tahallista sekoittamista. Ulkoistaminen saa paljon kritiikkiä osakseen, mutta vieläpä valitettavan usein yksityistämisen nimellä. Haluan nyt lyhyesti kerrata, mistä näissä palveluntuotantomalleissa on kysymys.

Ulkoistaminen:

Ulkoistaminen tarkoittaa kunnan tai minkä tahansa organisaation osan tai osatoiminnan ostamista ulkopuoliselta organisaatiolta, joka voi olla toinen kunta, yritys tai järjestö. Yritykset ovat ulkoistamisen edelläkävijöitä, sillä ne haluavat luonnollisesti keskittyä ydinosaamiseensa. Useimmat yritykset ovat esimerkiksi ulkoistaneet ATK-palvelunsa jollekin ATK-alan yritykselle, jolla on ko. alan erikoisosaamista. Juuri erikoistuminen onkin ulkoistamisen parhaita puolia. Toimijoiden keskittyessä ydinosaamiseensa syntyy lukuisia erikoistuneita tekijöitä lukuisille eri aloille, mikä tietysti vaikuttaa laatuun ja tarjontaan. Ulkoistaminen tuo myös joustavuutta ja on usein työntekijöiden etu. Jos kaupunki haluaisi esimerkiksi vähentää vartijoidensa määrää vähentyneen vaarantunteen vuoksi, joutuu se irtisanomaan ihmisiä, eläkejärjestelyjä jne. Jos kunnan turvattomien kohteiden vartiointi on ulkoistettu, riittää, että sopimus sanotaan irti. Tällöin yksittäistä työntekijää ei irtisanota, vaan hän siirtyy työskentelemään yrityksen muihin kohteisiin.

Yhtiöittäminen:

Yhtiöittämisellä tarkoitetaan kunnan tai valtion tietyn toiminnan muuttamista yritysmuotoon. Tällöin kunta tai valtio säilyttää vielä omistajuutensa kyseisessä yrityksessä joko osittain tai kokonaan. Esimerkkejä yhtiöittämisestä löytyy lukuisia. Esimerkiksi entinen Tieliikelaitos, joka yhtiöitettiin valtion kokonaan omistamaksi osakeyhtiö Destiaksi.

Yksityistäminen:

Yksityistämisellä tarkoitetaan kunnan tai valtion omistajuuden siirtämistä yksityiselle toimijalle. Yksityistäminen seuraa usein yhtiöittämistä, kun kunnan tai valtion omistajuutta toimiassa vähennetään, eli osakekantaa myydään ulkopuoliseen omistukseen. Esimerkiksi Posti- ja Telelaitos muutettiin aluksi valtion liikelaitokseksi. Tämän jälkeen liikelaitos yhtiöitettiin Suomen PT Oy:ksi ja jaettiin kahdeksi yhtiöksi: Suomen Posti Oy:ksi ja Telecom Finland Oy:ksi, joka tunnettiin paremmin nimellä Tele. Tele yksityistettiin jolloin nimeksi tuli Sonera ja yhtiö listautui pörssiin. Suomen Posti Oy:stä tuli Suomen Posti Oyj ja myöhemmin Itella Oyj.

Toivottavasti epäselvien termien hahmottaminen on nyt helpompaa ja voitte huomauttaa turuilla ja toreilla puhutaanko kulloinkin oikeasta asiasta.

Ulkoistamisessa on esimerkiksi kiistattomia positiivisia mahdollisuuksia, mutta edessä on vielä paljon haasteitakin. Uusien palvelutuotantomallien käyttöönotto vaatii olemassa olevia tai syntyviä markkinoita. Kunnallisten palvelujen hinnoittelu on usein helpommin sanottu kuin tehty. Uuteen toimintatapaan tottuminen ei ole myöskään kovin helppoa, ottaen huomioon vieläpä poliittisen erimielisyyden, jota aihepiiri herättää.

Miten on? Eiköhän laiteta talkoohanskat käteen ja selvitetään mahdollisuuksia palveluntuotannossamme, jotta voimme taata kuntalaisillemme parhaan mahdollisen laadun.