Olin tänään paneelikeskustelussa Sotungin lukiossa ja paikalla oli monia eduskuntavaaleista tuttuja ehdokkaita. Viimeksi olin käymässä Sotungin lukiolla paneelissa EK-vaalien aikaan.
Ero silloisella ja tämänpäiväisellä oli merkittävä. Oppilaat olivat eduskuntavaaleissa paljon innostuneempia nuorista ehdokkaista ja osa aiheista aiheutti jopa kysymysmyrskyn. Toista se oli tänään. Ihmiset odottivat eniten sitä, että paneeli loppuu - ketään ei tuntunut kiinnostavan.
Syy on mielestäni aika selvä. Eduskuntavaalien teemat puhuttivat nuorta yleisöä enemmän kuin kuntavaalien teemat, joissa käsiteltiin kuitenkin heitä itseään ja heidän hyvinvointiaan. Useimmilla nuorilla on muodostettu jonkinlainen nato- ja ydinvoimakanta, mutta kun ryhdytään keskustelemaan nuorten terveyspalveluista, yleisö pohtii, että "mitä ihmettä niillä tarkoitetaan?!".
Tässä vaiheessa on tietysti syytä katsoa peiliin ja pohtia, osasinko itse tuoda asiat mahdollisimman selkeästi ja nuoria puhuttelevasti esille. Toisaalta voi myös kysyä, olivatko paneelissa käsitellyt kysymykset mietitty tarpeeksi lähellä nuoria. Aika paljon keskustelussa painotettiin mm. Vantaan kaupungin taloutta...kuinka kiinnostava aihe lukioikäiselle!
Yritin paneelissa käyttää omat puheenvuoroni mm. vapaanurmiin, äänestysikärajan laskemiseen ja muihin nuoria puhutteleviin aiheisiin. Todellisuushan kuitenkin on, että kuuden ehdokkaan paneelissa kovinkaan monen ei tarvitse pitää edes puolen minuutin puheenvuoroa kaupungin taloudesta, kun toivo kuulijakunnan kiinnostuksen herättämisestä on jo mennyttä.
Nyt viimeistään kantapäänkautta oppineena aion itse painottaa nuorten keskuudessa nuoria puhuttelevia asioita ja kannustan muita ehdokkaita samaan. Toki muustakin pitää puhua, mutta jos haluamme saada nuoret kuuntelemaan, meidän täytyy ensin kyetä itse herättämään heidän mielenkiintonsa.
Miten se voikin välillä olla niin hankalaa, vaikka on itsekin nuori ja pitäisi tuntea kohdeyleisönsä?
Madridissa
1 päivä sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti