Ydinvoima tuo mukanaan vastuun

Tämän päivän Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka turvallisuustilanne ruotsalaisessa Forsmarkin ydinvoimalassa on retuperällä. Tiedot pohjautuvat voimalan sisäiseen raporttiin, jonka mukaan voimalassa on työskennelty mm. päihteiden vaikutusten alaisena. Tämä harmillista kuultavaa voimalasta, jossa oli jo kesällä vakava häiriötilanne. Tosin kesän tapaus liittyi ilmeisesti pikemminkin sähköteknisiin ongelmiin kuin päihtyneenä työskentelyyn.

Hälyttävintä on kuitenkin se, ettei Ruotsin ympäristöministeri aio tällä haavaa puuttua ongelmiin, vaikka hän katsookin, että voimalan turvallisuutta pitää parantaa. Kyse kuitenkin on sen verran vakavasta asiasta, että siihen pitää puuttua välittömästi oli tilanne mikä tahansa. En tiedä onko kyseessä suunnitelmallinen kansan mielipiteeseen vaikuttaminen, saamalla ydinvoima tuntumaan entistä vieraammalta, mutta vaikutus yleiseen asenteeseen on väistämätön.

Tilanne on harmillinen joka suhteessa. Nyt, kun yritysjohtajatkin ovat alkaneet kiinnittää yhä enemmän huomiota ilmastonlämpenemiselle, ei ydinvoima kaipaa enää yhtään enempää huonoa mainosta, jos aiomme tosissaan hillitä kasvihuoneilmiötä. Vaikka vihreät eivät ydinvoimaa kannatakkaan, niin se on silti tämän hetkisistä energiaratkaisuista se vihrein.

Ydinvoima on valtava voimavara taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan, mutta se tuo mukanaan valtavan vastuun. Tämä vastuu on kyettävä kantamaan, piti ydinvoimasta sitten tai ei. Jos kerran Ruotsi aikoo luopua ydinvoimasta, he voivat sen valinnan tehdä. Valinta on kuitenkin tehtävä ilman, että päätöksistä ja sitä ennakoivista teoista joutuvat kärsimään muut.

SDP:n ylimielisyys huipentuu kohti vaaleja

Kävin aikaisemmin tänään tutustumassa demareiden sivuihin ja huomasin, että demareiden keskuudessa vallitseva ylimielisyys vain lisääntyy. Ministeri Rajamäki kommentoi Kalevassa Suomen sisäistä turvallisuutta. Kalevan jutusta on ymmärrettävissä, että ministerin mukaan Suomen sisäinen turvallisuus vaarantuu, mikäli tulevien eduskuntavaalien pohjalta rakennetaan porvarihallitus.
Alla muutama kommentti liittyen demareiden sivulta löytyvään juttuun, jossa Rajamäen kommentointia puolustetaan:

Keskustelun aikana kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan nähtiin kuiskuttelevan kokoomuksen puheenjohtajan olan takaa etenemisneuvoja.
-Melko hyvin demarit tuntuvat kuulevan mitä kymmenien metrien päässä kuiskitaan muissa puolueissa...vaalien alla olisi ehkä kuitenkin tärkeämpää kuunnella, mitä sanottavaa äänestäjillä on.

Kari Rajamäen puheenvuoro Kalevassa viime viikon perjantaina oli tervetullut ja vakava keskustelun avaus sisäisen turvallisuuden merkityksestä Suomen tulevaisuuden kannalta. -Puheenvuorosta oli ymmärrettävissä, että Suomen sisäinen turvallisuus heikkenee, jos porvarihallitus toteutuu. Mistä tämä suoranainen syy-seuraus-suhde on löydettävissä?

Kari Rajamäki ei haluaisi, että ideologinen vastakkainasettelu kärjistyisi.
- Mitä muuta kuin ideologista vastakkainasettelua korostaa SDP:n juuri lanseeraama eduskuntavaalikampanja: Me vs. Minä? Mitä muuta kampanjalla haetaan kuin sinisen puhekuplan ja punaisen puhekuplan ideologista vastakkainasettelu?

Rajamäki itse on toiminut tehokkaana ja aikaansaavana valtioneuvoston jäsenenä.
-Uskon, että moni SMASH-ASEM mielenosoituksessa kiinniotetuista on samaa mieltä.

Eilisen eduskuntakeskustelun perusteella voi kysyä millä oikeudella Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja pyytää julkista anteeksipyyntöä asiasta.
-No, jos nyt vaikka sillä perusteella, että on epäkohteliasta syyttää aiheetta toisenlaista näkökulmaa suoralta kädeltä turvattomaksi ratkaisuksi, sitä järkevästi ja paikkaansapitävästi perustelematta.

On käsittämätöntä, että kokoomuksen puheenjohtaja Katainen kehtasi vaatia sisäministeriltä anteeksipyyntöä lausunnoista, joiden sisältö pitää paikkansa.
-Ai, siis lausunnosta, jonka viestin perusteella voidaan ajatella, että sellainen hallitus, jossa ei ole SDP:tä on sisäinen turvallisuusuhka?

Tuntuvat demarit olevan niin varmoja tuosta tulevasta turvallisuusuhasta. Kannattaisi varmaan jo tehdä suunnitelmia joukkoliikekannallepanosta epäsuotuisan vaalituloksen varalle...

Granny Park herätti ajattelemaan...

Viime päivinä ihmisiä on puhuttanut mediassakin laajasti huomiota saanut "Granny Park" -video YouTubessa (ks. linkki: http://www.youtube.com/watch?v=79X_iWa_8Uw). Tilanne on kuvattu ilmeisesti Järvenpäässä ja on vahvistettu aidoksi. Videolla vanhempi mies kärrää vanhan, pyörätuolissa istuvan naisen ulos ostoskeskuksen ilmeisesti lastenvaunuille tarkoitetusta säilytystilasta.

Video on herättänyt paljon huvitusta, mutta myös vakavampaa keskustelua siitä, mikä on vanhusten asema nykypäivänä. Keskustelun herättäminen on tervetullutta, sillä Suomessa päivittäin yksi vanhus tekee itsemurhan. Syynä tähän on pitkälti vanhusten yksinäisyys ja syrjäytyminen: apua jokapäiväiseen elämään ei ole tarjolla ja sosiaalisia kontakteja on vähän. Ratkaisuja näihin ongelmiin tulisi löytää pikaisesti, sillä suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä vanhusten joukko kasvaa.

Vanhusten verkostoituminen erilaisten harrastusten kautta voisi olla yksi tapa pyrkiä vähentämään iäkkäiden itsemurhia. Tällaisten harrastusten järjestäminen on meidän nuorempien kansalaisten sekä päättäjien ja virkamiesten vastuulla. Meille on oltava kunnia-asia pitää arvokkaasti huolta niistä ikäluokista, jotka ovat sotien jälkeen Suomen rakentaneet. Sosiaalisten kontaktien luominen, vanhustenhoidon laadullinen parantaminen sekä nuorempien ihmisten halu auttaa ja olla läsnä ovat tärkeitä tekijöitä vanhusten elämänlaadun parantamisessa. Vaikka vanhustenhoidon kehittäminen vaatii runsaasti niin valtakunnallista kuin kunnissa tehtävää päätöksentekoa, voi jokainen vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin. Kaikilla meillä on lähellämme vanhuksia, joiden elämässä voisimme olla aktiivisemmin mukana ja jotka voisimme tuntea paremmin: sukulaiset, perhetutut, naapurit... Mikä estää meitä ottamasta heitä paremmin huomioon jo tänään?

Mihin se ay-maksu taas menikään?

Ay-liike on taas näkyvästi vasemmiston ehdokkaiden takana. http://www.stadindemarit.fi/?mid=206 osoitteessa on esitelty Helsingin piirin demariehdokkaat. Kiinnitin huomiota vaalipäälliköiden sähköpostiosoitteisiin ja huomasin että usealla ehdokkaalla on ammattiliiton edustaja takanaan. Osoitteista löytyy mm. SAK, Etera, Metalliliitto, Kemianliitto sekä PAM, näin muutamia mainitakseni. On aika arveluttavaa, että SAK:n mukaan sen vaalibudjettia käytetään lähinnä äänestysaktiivisuuden kohottamiseen, kun jo demareiden vaalipäälliköiden sähköpostiosoitteista käy ilmi kenen takana ammattiliitto on. Odotan huvittuneena vaalipäälliköiden kommentteja siitä, kuinka "työajalla ei kampanjaa tehdä". Olen nimittäin vakuuttunut, että ay-väki on turuilla ja toreilla keittämässä demareiden hernesoppaa, kunhan vaalit tästä hieman etenevät. Olisi kannattanut ehkä hankkia vaaleja varten erilliset sähköpostiosoitteet, ettei ammattiyhdistyksen jäsenmaksuja maksaville suomalaisille tarvitsisi erikseen selitellä, mihin ne jäsenmaksut oikein menevät.

Tunteeko PAM oman alansa?

Tänään sain postitse kotiini palvelualojen ammattiliiton PAMin vaalitavoitteet. PAMin mukaan tavoitteiden tarkoituksena on herättää ehdokkaat ymmärtämään paremmin palvelualojen arkea sekä tekemään tavoitteiden mukaisia päätöksiä. Tavoitteiden avulla äänestäjä voi myös löytää ehdokkaan, joka tuntee palvelualojen asioita ja on valmis toimimaan alan työntekijöiden puolesta.

Itse työskentelen palvelualalla ja osa PAMin tavoitteista saa minut pettyneeksi ammattiliittoon, johon en tämän vuoksi kuulu. PAM vastustaa kauppojen sunnuntaiaukioloa väittäen, että perheelliset työntekijät joutuisivat tällöin töihin. PAM on myös sanonut, että sunnuntaiaukiolo toisi lisää osa-aikaisuutta alalle, mikä tietysti on huono asia. Tai siis on huono asia, jos mielestämme on pahasta, että vaikkapa opiskelijat tienaisivat hieman omaa rahaa opintojensa ohella - vieläpä tuplapalkalla. Osa-aika työ on useille nuorille ja opiskelijoille paras tapa tienata elantonsa opiskeluiden ja alati muuttuvien elämänsuunnitelmien ohessa.

PAM on oikeassa sanoessaan, että sunnuntaiaukiolo tuo lisää osa-aikasuutta alalle. Yrittäjä ei todellakaan pakota vuosilisiä nauttivaa vakituista työntekijää sunnuntaitöihin, kun voi helposti pyytää pyhäpäiville apulaisen. Jos esimerkiksi kauppias pistää lehteen ilmoituksen, että tarjolla on sunnuntaityötä, puhelin on pian tukossa.

Itse palvelualalla työskentelevänä tunnen alan asioita ja olen valmis toimimaan alan työntekijöiden puolesta. Tästä syystä ajan vahvasti sunnuntaikaupan vapauttamista. Kysymys onkin siinä, tunteeko PAM oman alansa, kun se vastustaa sunnuntaivuoroja, joista usein kuitenkin kilpaillaan työpaikoilla?

Egologinen jalanjälkeni: kengänkoko vai puhelinnumero?

Kävin mittaamassa ekologisen jalanjälkeni www.earthday.net/footprint -sivustolla. Testin mukaan ekologinen jalanjälkeni on 7,1 hehtaaria. Jos kaikki maailman ihmiset omaisivat samanlaiset kulutustottumukset kuin minä, tarvittaisiin tämän kulutustarpeen tyydyttämiseen 3,9 maapalloa. Kuulostaa hurjalta ja yllätyin itsekin, sillä ekologiset asiat ja valinnat ovat minulle tärkeitä. Pyrin tekemään ekologiset valinnat arkipäivän pienissä asioissa, joilla on usein suuri merkitys (käytän ainoastaan energiansäästölamppuja sekä lajittelen roskani). Mutta se, että jalanjälkeni muistuttaa enemmän puhelinnumeroa kuin kengänkokoa, johtuu pitkälti siitä, että minulla on auto ja ajan sillä suhteellisen paljon. Suosittelen testiä kaikille, koska siitä saa jonkilaisen havainnekuvan oman kulutuksen vaikutuksesta maailmaan. Mielikuvat ja ihannekuvat itsestä rapisevat nopeasti testin teon jälkeen.

Tänään sain myös ilokseni huomata, että Kauppalehti Presso oli lainannut minua jutussaan "Mikä ihmeen Uusimaa?" Käykää ihmeessä tutustumassa artikkeliin (sivut 36-27 osoitteessa: http://www.digipaper.fi/presso/3020/). Siitä saa aika hyvän kuvan siitä, millaisia ihmisiä on Uudellamaalla ehdokkaana vaaleissa.

Pelkoa vaalipoterossa?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman tuntui todella pelästyneen viikonlopun aikana heiteltyjä kommentteja porvarihallituksen puolesta. Hänen mukaansa porvaripuolueissa puuhataan SDP:n syrjäyttämistä hallituksesta vaikka vasten vaalitulosta. Mikä olisi kyllä jopa perusteltavissa, kun otetaan huomioon, että porvaripuolueiden yhteenlaskettu kannatus on ollut jo vuosikymmeniä korkeampaa kuin vasemmistopuolueiden. Toki suurimmalla puolueella on merkittävä rooli hallitusta muodostettaessa, mutta eduskunta valitsee keskuudestaan pääministerin, jonka presidentti nimittää tehtäväänsä. Tämän jälkeen valitaan muut hallituksen jäsenet. Joten halusi Backman sitä tai ei, Suomessa porvaripuolueet kykenisivät muodostamaan vaalituloksesta riippuen porvarihallituksen.

En kuitenkaan usko niin käyvän vielä näissä vaaleissa. Porvaripuolueet ovat usein liian ylpeitä nöyrtymään ja tekemään kompromisseja. Sitäpaitsi en ole täysin vakuuttunut, että yhdenkään puolueen teemat yksissään olisivat parasta tälle maalle. Pidän täysin realistisena ja jopa toivottavana, että jo näissä vaaleissa voitaisiin jonkinnäköistä porvariyhteistyötä kokeilla. Paitsi että porvarihallitus toisi tuoreita tuulahduksia suomalaiseen päätöksentekoon, se olisi myös aidosti vastuullinen vaihtoehto.

SDP:kin on hieno suomalainen puolue, jolla on vakuuttava historia. Se on kuitenkin myös kaavoihin kangistunut edunajajajärjestö, jonka toimintaan tarkoitetut kädet ovat valitettavan monesti sidottu SAK:n toimesta. SDP kaipaa uudistuksia, aktiivitoimijoiden vaihtuvuutta ja tuoreempia tuulia puheltamaan, jotta puolue pysyisi mukana siinä kehityksessä, mitä nyky-yhteiskunta kaipaa.

16. tammikuuta, mihin se meidät vie?

Tänään tulee 16 vuotta kuluneeksi siitä, kun Yhdysvallat aloitti Persianlahden sodan. Sodan, jossa ensi kertaa täsmäaseiden rooli oli merkittävä. Persianlahden sota aloitti uuden aikakauden sodankäynnissä. Täsmäaseilla oli tarkoitus rikkoa vastustajan komentoketju ja näin ollen pistää pakka sekaisin. Siinä onnistuttiin ja konflikti oli muutenkin Yhdysvalloille menestys.

Amerikkalaiset eivät kuitenkaan osanneet olla kaukaa viisaita ja vuonna 1991 he tekivät ne virheet, jotka nykypäivänä tuovat valitettavan paljon amerikkalaisia sinkkiarkuissa kotiin. Irakin sota on kaiken kritiikkinsä arvoinen ja se oltaisiin jopa voitu estää, jos asiat olisi saatettu loppuun eri tavalla vajaa 16 vuotta sitten.

Sodan päättyminen käynnisti kapinoita Saddamia vastaan, jotka hän lopetti väkivallalla. Kapinoitsijat olettivat Yhdysvaltojen tukevan heitä, mutta toisin kävi. Tämä oli pettymys monelle irakilaiselle ja varmisti sen, ettei Yhdysvallat olisi enää aikoihin tervetullut maahan hallitsijasta riippumatta. Jos tämä olisi tiedostettu paremmin, oltaisiin voitu välttyä sodalta ja sen jälkeisiltä vakivaltaisuuksilta.

Ihminen on usein ajattelematon ja toimii jääräpäisesti, jopa järjenvastaisesti. Maailmassa on aina sodittu ja valitettavasti sodaton maailma on valitettavan kaukana. Aseet ovat tekniikan kehityksen mukana kohonneet käyttäjäänsä järeämmiksi. Ja on sanottu, että kolmas maailmansota tullaan käymään tehokkaimmilla aseilla, joita maailma on ikinä nähnyt, mutta neljäs maailmansota tullaan käymään kivillä ja kepeillä.

Keskustelua siviilipalveluksesta

Kävin eilen paneelikeskustelussa siviilipalvelusmiesten koulutuskeskuksella Lapinjärvellä. Tapahtuma oli antoisa kokemus, vaikka itse en sivariin olekaan menossa. Keskustelussa käytiin läpi lyhyesti mm. lakiehdotusta uudeksi siviilipalveluslaiksi. Mielestäni lakiin suunnitellut muutokset olivat tervetulleita. Etenkin se, että koulutusjakson sisältö uudistuu kriisitehtäviin valmentavaksi on loistava uudistus. Kun yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa koko ajan, kriisiajan varalle tarvitaan myös entistä enemmän "kotijoukkoja". Puolustusvoimia uudistetaan siten, että reserviä pienennetään, mutta joukkojen tasoa parannetaan. On siis hyvä, että siviilipalvelukseen osallistuviakin riittää.

Paneelissa otin esille ajatuksen, että sivarissa pitäisi saada suorittaa edullisesti esimerkiksi järjestyksenvalvoja- tai tulityökortti, kuten aselajista riippuen puolustusvoimissa on mahdollista. Ilokseni huomasin, että monet sivarit pitivät tätä tervetulleena ideana. Jos armeijasta voi olla konkreettista hyötyä siviilielämään, saman pitää päteä myös siviilipalvelukseen.

Yksittäisen sivarin kannalta hyvä uudistus on sekin, että valtio tulee tulevaisuudessa vastaan asumiskustannuksissa, kun aiemmin sivarin asuminen jäi palveluspaikan tarjoajan vastuulle. Tämä tulee helpottamaan palveluspaikan saantia, jopa niin, että entistä useampi sivari voisi päästä tekemään ammatillista koulutustaan vastaavia hommia palvelusajakseen. Vaikka en sivariin menekään, ovat mielestäni uudistukset tervetulleita. Moni ystäväni on käynyt sivarin ja osa aikoo sen käydä. Kun laki muuttuu, on siviilipalvelus varmasti antoisampi niin valtiollekin kuin yksitäiselle sivarille.

Hienoa Pertti

Kansanedustaja Pertti Salovaara on tämän päivän Iltalehdessä ilmoittanut vastustavansa promillerajan laskua 0,2 promilleen. Olen aivan samaa mieltä siinä, etteivät yhden kaljan ottaneet ole liikenteen todellisia vaarantajia. Kuten mielipidekirjoituksessa tuotiin esiin: kolme neljästä rattijuoposta jäi kiinni yli 1,2 promillen humalassa. Törkeät rattijuoppoudet vaarantavat liikennettä kriittisen paljon, minkä vuoksi niin resurssit kuin toimeenpiteetkin rattijuoppoudet kitkemiseksi on kohdistettava törkeisiin rattijuopumuksiin.

Vaikka Salovaara ei lyhyessä mielipidekirjoituksessaan ottanutkaan esille promillerajan laskun muita vaikutuksia, voidaan tätä näkemystä perustella muillakin tavoin. Laskemalla promillerajaa 0,2 promilleen viestittäisimme ajattelutavasta, jonka mukaan alkoholia ei pidä ottaa vaikkapa yhtä annosta kerrallaan. Eli tavallaan kannustaisimme humalahakuisempaan alkoholikulttuuriin, mikä tuo mukanaan vakavat sosiaaliset ja terveydelliset haitat.

Itse vastustan alkoholin vaikutuksen alaisena ajamista ylipäätään (kuka sitä nyt julkisuudessa puolustaisikaan?), mutta mielestäni on paljon hyväksyttävämpää hypätä auton rattiin yhden oluen ja tunnin istuskelun jälkeen, kuin reippaan ryyppäämisen aiheuttamassa humalatilassa. Salovaaran kommentti on varmasti virittelyä tuleviin vaaleihin, mutta tervetullutta sellaista. Nyt kun alkoholiverotuksen uudistamisen vaikutukset ovat alkaneet näkyä, on hyvä että alkoholi nousee keskusteluun vaalien alla.

Ammattiyhdistykset ammattilaisen asialla?

Moni muistaa viime presidentin vaaleissa SAK:n tuen Tarja Haloselle, mikä aiheutti eripuraa SAK:n riveissä. On arvioitu, että rahallisen tuen suuruus olisi pyörinyt muutaman sadantuhannen euron tienoilla. SAK väitti kuitenkin vielä ennen vaaleja tuen olevan lähinnä aktiivista osallistumista kampanjaan, ei niinkään rahoittamista. Presidentinvaalien jälkeen SAK ilmoitti, ettei vaalituesta ollut sille itselleen mitään hyötyä. Eli olisi siis loogista olettaa, ettei SAK aio pahemmin laittaa rahaa nyt tuleviin eduskuntavaaleihin. Pohjolan Sanomien mukaan SAK varautuu kuitenkin eduskuntavaaleihin 300 000-400 000 euron budjetilla, mikä on enemmän kuin useimmilla puolueiila on käytössä.

Tilanne on hälyttävän vääristynyt ammattiliittoon kuuluvan palkansaajan kannalta. Jokainen haluaa varmasti mieltää maksavansa ay-maksunsa "omaksi turvakseen", eikä niinkään SAK:n valtuuston valitsemien ehdokkaiden kampanjoihin. Toisin kuitenkin käy. Itse olen sitä mieltä, että ay-maksut eivät kuulu puolueille, vaan työntekijöiden työolojen sekä -ehtojen turvaamiseen. Tästä tulisikin säätää laissa tarkemmin ja olen valmis tekemään asiasta lakialoitteen, jos tulen valituksi.

Minua myös mietityttää onko SAK:lla tarvittaessa rahaa ihan oikeankin toimenkuvansa toteuttamiseen, jos se nyt käyttää satojatuhansia euroja vuosittain ehdokkaiden tukemiseen? Toinen askarruttava seikka on se peruste, millä tuen saavat ehdokkaat valitaan. SAK:n omilla nettisivuilla nostetaan esiin sitä kuinka "Tarja Halonen puhuu työelämän asioista". Anteeksi mitä!? Työväen presidentti Sauli Niinistä vs. koko kansan presidentti Tarja Halonen, kumpi sinun mielestäsi viime vaaleissa puhui enemmän työelämän asioista?

Pieneksi kevennykseksi

Vaikka tämä artikkeli on jo vähän vanhempi, kannattaa se silti linkittää tähän. Saapahan ainakin hauskuutusta maanantai-aamuun. Lyhyt artikkeli osoittaa, kuinka pihalla valtiovarainministerimme on: www.ylioppilaslehti.fi/2006/09/08/maailmassa-on-virhe-miksi-opintotuki-ei-nouse

No, eihän niistä opiskelijoiden asioista tarvitse aikuisen miehen mitään tietääkään...

Haluaisitko sinä tähän varoitustekstin?

Tänään aamulla sain ilolla todeta todeksi sen, mitä olen jo viikon päivät odotellut. Aamulla mennessäni töihin huomasin tienvarsiroskiksen päällä tyhjän shampanjapullon, jonka kyljessä huomasin varoitustekstin. Olen nimittäin tässä jo jonkin aikaa jaellut ihmisille tupakka-askeista tutuksitulleen näköisiä varoitusteksteillä varustettuja tarroja. Tarroissa lukee: haluaisitko sinä tähän varoitustekstin? -en minäkään. www.tomisandstrom.fi. Aamulla näkemäni pullo oli juuri samanlaisella tarralla koristeltu.

Pulloihin kaavaillut tarrat olisivat toteutuessaan monelle varsinainen riesa. Esimerkiksi Alkon kaikki myymät ulkomaiset viinit pitäisi taroittaa ennen myyntiään. Pullojen erimuotoisuudesta johtuen monet viinit pitäisi tarroittaa käsin, mikä loisi Suomeen kokonaisen uuden ammattikunnan (työllistämisen kannalta toki positiivista). Tarrojen liimailu kotimaisiin viineihin jäisi valmistajan vastuulle, mikä lisäisi pienten viinitilojen työtaakkaa. Jos vielä kuvitellaan, että olet ostanut todella kalliin viinipullon, niin kyllähän se harmittaa, kun etikettiä peittää ruma tarra, jonka viestin sisältö on jo miltei kaikille tuttu. Toivon, että tarrat ohjaavat ihmisiä nettisivuilleni ja herättävät keskustelua.

On myös hienoa nähdä, että ohjeeni tarrojen sopivasta käytöstä on mennyt perille. Olen ohjeistanut ihmisiä, etteivät he liimailisi tarroja sellaisiin paikkoihin, mihin se ei ole sallittua ja etteivät he myöskään rikkoisi pulloja, joihin tarrat on alunperin suunniteltu. Toivonkin, etten jatkossakaan joudu törmäämään roskaamiseen tai muuhun ilkivaltaan, joka saattaisi edes osaltaan olla kampanjani seurausta. Kiitos kaikille kampanjaa tälläkin tavalla auttaville ja kumarrus kaikille heille, jotka viitsivät kerätä lopuksi tyhjät pullot ja palauttaa ne pullonpalautuspisteisiin,

Suomi 90 vuotta, me! vi!

Eilen vietettiin Finlandia-talolla Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden juhlavuoden avajaisia. Tilaisuuteen oli kutsuttu jokaisesta Suomen kunnasta kolme eri ikäistä kuntalaista. Itse olin vantaalaisena paikalla. Avajaisjuhla oli todella näyttävä ja se ylitti laajalti uutiskynnyksen. Päällimmäisenä rennosta pukujuhlasta jäi kuitenkin mieleen tasavallan presidentti Tarja Halosen mielestäni huomattavasti parantunut ruotsinkielen taito sekä upeat esitykset.

Juhlavuoden viettoon on kuulemma varattu n. 400 000 euroa, joka on jo ihan juhlava summa itsessään. Osa on luultavasti sitä mieltä, että tuolla summalla voitaisiin tehdä paljon fiksumpiakin asioita. Summa on tietysti yksilön näkökulmasta massiivinen ja sille löytyisi parempaakin käyttöä. Mutta toisaalta: jos Suomi ei olisi itsenäinen, ei meillä olisi mahdollisuutta edes pohtia sitä, mihin maamme rahat sijoitetaan, joten juhlitaan nyt kerran, kun juhlituttaa. Jokainen voi itse käydä tutustumassa lisää juhlavuoden teemoihin ja tapahtumiin osoitteessa, jota en nyt tähän laita, sillä se ei tuntunut toimivan.

Oli miten oli, Suomi on nyt jo varttunut maailman kasvatti. Onneksi olkoon Suomi ja onneksi olkoon kaikille meille, jotka aikovat pitää tipattoman tammikuun tai ovat luvanneet jotain muuta uuden vuoden kunniaksi!

Surullisia uutisia

Tänään olemme lukeneet lehdestä suru-uutisia, joiden mukaan näyttelijä Nicke Lignell on loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden toinen osapuoli kuljetti autoaan vahvassa 2,4 promillen humalassa. Tapaus pistää miettimään rattijuoppouden vaaroja ja luultavasti tapahtumasta seuraa paljon julkista keskustelua kännissä ajamisen eettisyydestä sekä liikenteen promillerajoista. Kaikkea yhteiskunnallista ja julkista keskustelua tärkeämpää on kuitenkin, että Nicke toipuu ja hänen lähipiirinsä pysyy vahvana. Toivon Raakelille ja lapsille runsaasti voimaa ja jaksamista.