Keskustan tieverkosto parempaan käyttöön

Helsingin kaupunginhallituksessa on pöydällä päätös pyhittää bussikaistat joukkoliikenteen käyttöön kaikkina aikoina. Toteutuessaan uudistus hankaloittaisi yksityisautoilua keskusta-alueella entistä enemmän, mikä lienee tarkoituskin. Esimerkiksi ruuhkahuippujen pituudet kasvaisivat entisestään, ihmisten jonottaessa nykyistä pidempään. Siitähän se keskustailma paranisi.

Uudistusta on hankala perustella järkivihreäksi ratkaisuksi. Tosiasia on, että Suomen kasvihuonepäästöistä liikenteen osuus on vain noin 13 prosenttia, eikä mökkeilevää kansaamme saa luopumaan autoilusta ennen kuin junalla pääsee jokaisen järven rantaan.

Fiksumpaa olisi siirtää joukkoliikenne kokonaan omille kaistoilleen liikenteen keskelle, missä raitiovaunut tällä hetkellä ajavat, kuten Simonkadulla on jo tehty. Bussiliikenteen siirtäminen ratikoiden kanssa samoile kaistoille tehostaisi tilankäyttöä pääväylillä ja mahdollistaisi suuremmat liikennemäärät. Nykyiset raitiovaunupysäkit voisivat hyvin toimia jatkossa myös bussipysäkkeinä.

Nykyisin raitiovaunujen kiskoille varattu tila on ratikoiden lisäksi lähinnä pelastusajoneuvojen käytössä silloin tällöin. Pyhittämällä bussikaistat vain joukkoliikenteelle, lisääntyisi ajoväyliemme vajaakäyttö keskusta-alueella edelleen. Keskustan elinvoimaisuuden ja liikekeskusten asiakasvirtojen kannalta uudistus on typerä.

Kaupunkien tieverkosto on kuin verisuonisto, jota pitkin keskustaa liikuttava voima, eli ihmiset liikkuvat. Tätä virtaa ei pidä tyrehdyttää. Mielummin varattaisiin osa ydinkeskustaa autottomaksi alueeksi ja annettaisiin pääväylien kuljettaa nykyistä suurempi määrä ihmisiä. Päästövähennykset kannattaa liikenteen sijaan suunnata teollisuuteen, energiantuotantoon ja asumiseen, energiatehokkuus ykkösprioriteettina.

Helsingin kaupunginhallituksessa istuvien vihreiden on varmasti vaikea ymmärtää Tapanilasta tai Konalasta stokkalle tulevaa asiakasta, kun itse ovat tottuneet ajamaan Punavuoresta keskustan trendikahviloihin Jopoillaan.

Kiitos.

Kiitos kaikille puheenjohtajakampanjassani vaikuttaneille, myötäeläjille ja kannustajille.

Tämä viikonloppu on ollut todellinen tunteiden vuoristorata. Ilon ja surun keskeltä suurimmaksi tunteeksi nousi toivo. Toivo paremmasta Kokoomuksen Nuorten Liitosta sai meidät ylittämään itsemme ja tekemään kaikkemme yhteisen tavoitteemme eteen.

Vaikka unelmamme ei toteutunut, voimme olla ylpeitä itsestämme. Omalla panoksellamme saimme ihmiset huomaamaan, kuinka suurten haasteiden edessä Kokoomusnuoret todella on. Työmme ansiosta näihin haasteisiin tullaan varmasti tarttumaan.

Haluan toivottaa onnea uudelle puheenjohtajallemme ja kiittää häntä todellisesta kamppailusta. Kisan ansiosta liiton epäkohdat nousivat esiin ja kehittämistarpeet tunnustettiin. Nyt ei ole aika nousta vastarintaan tai protestoida pettymyksestä. Tuloksesta huolimatta vajastakaamme kampanjassa ollut energia Kokoomusnuorten käyttöön ja toteuttakaamme kampanjatavoitteemme yhtenäisestä Kokoomuksen Nuorten Liitosta.

Tämä kampanja ei rakentunut minun varaani – se rakentui teidän varaanne.

Harvoin olen sanaton. Nyt kuitenkin muistellessani viime kuukausien aikana tekemäämme työtä, on vaikea löytää sanoja, jotka kuvaisivat tuntemuksiani. Kaikki ne panokset, jotka te kaikki laitoitte tämän yhteisen projektin loppuunsaattamiseen, olivat korvaamattomia. Teitte paljon työtä sekä minun että yhteisen päämäärämme eteen.

Tavoitteenamme oli ja on edelleen avoimempi ja aidosti demokraattinen nuorten liitto. Tuntemuksiamme helpottaa tieto siitä, että kilpa hävittiin, koska halusimme antaa ihmisille oikeuden äänestää haluamallaan tavalla. Me kaaduimme omien periaatteidemme puolustajina ja aidon kannatuksen omaavina.

Vaikka useimpia meistä harmittaa, nyt ei ole aika perääntyä. Käsissämme on jakaantunut Kokoomuksen Nuorten Liitto ja edessämme tärkeimmät eduskuntavaalit miesmuistiin.

Liitto tarvitsee meitä ehkä enemmän, kuin me tarvitsemme liittoa. Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, miksi olemme politiikassa mukana; toteuttaaksemme näkemyksemme suomalaisesta yhteiskunnasta.

Vielä kerran kiitos pyyteettömästä tuestanne. Riemuitkaa niistä hetkistä ja niistä tunteista, joita kampanjan muisteleminen teissä herättää. Tämän vuoristoradan ensimmäisenä vaununa oleminen on ollut minulle suurin kunnia, mitä olen saanut tähän mennessä kokea.

Kiitos teille siitä.

Ei se järjestelmä vaihtamalla parane!

Tänään on poliittista keskustelua piristänyt radikaalivihreiden ulostulo oman puolueen perustamisesta. Vihreäksi puolueeksi itseään kutsuva liike pitää nykyvihreitä "liian kokoomuslaisina". He haluavat eroon kapitalismista ja pyrkivät toteuttumaan ympäristövallankumouksen lopettamalla yksityisautoilun kokonaan.

Uuden puolueen (tai tässä vaiheessa vielä yhdistyksen) motiiveja voi moni miettiä. Itse näen lähinnä kaksi vaihtoehtoa: oman vallan kasvattaminen pyrkimällä itse uuden autoritäärisen yhteiskunnan johtoon, tai tahto parantaa maailmaa.

Mikäli nämä radikaalivihreät tahtovat parantaa maailmaa irtautumalla kapitalismista, ovat he todellisen tietämättömiä tai heidän moraalikäsityksensä normaalista poikkeava.

Kapitalismi vähentää köyhyyttä.

Globaali markkinatalous mahdollisimman pienillä vapaakaupan rajoitteilla vähentää tutkitusti köyhyyttä, lapsikuolleisuutta ja eriarvoisuutta kehitysmaissa. Talouden vapautuminen on melkeinpä missä maassa tahansa johtanut poliittisten oikeuksien lisääntymiseen, sananvapaudesta tai naisten oikeuksista nyt puhumattakaan. Yhteiskunta toimii parhaiten, kun ihmiset saavat haluamallaan tavalla tavoitella onnellisuuttaan.

Markkinatalouden ongelmat ympäristön kannalta johtuvat lähinnä ulkoisvaikutuksista: yhteiskunnan kannalta tuotannon optimimäärä eroaa talouden toimijoiden optimimäärästä, jolloin markkinat tuottavat liikaa tai liian vähän yhteiskunnan tai luonnon kannalta. Tilanne voidaan korjata sopeutumalla markkinatalouden luonteeseen, ei järjestelmää vaihtamalla.

Päästökaupalla tai esimerkiksi ympäristöveroilla voidaan saattaa yhteiskunnan optimit yhteen tuottajien optimien kanssa. Jos ympäristönsuojelu tehdään markkinaehtoisesti, toteutuvat päästövähennykset siellä, missä niistä on kaikkein vähiten haittaa yhteiskunnalle. Eli siellä, missä ne ovat edullisimmat toteuttaa.

Radikaalivihreät tekivät ulostulonsa mielenkiintoiseen aikaan. Maanantaina tuli kuluneeksi 20 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Kollektivismi ei ole ihmisille hyväksi, oli sen tekosyy sitten ympäristön tai proletariaatin diktatuuri.

"Freedom has many difficulties and democracy is not perfect, but we have never had to put a wall up to keep our people in", kuten edesmennyt yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lausui aikoinaan Berliinissä.

Vihreän liikkeen todellinen hajoaminen on epätodennäköinen tapahtuma tämän irtioton johdosta. Onnea radikaalivihreille sokeaan vaellukseensa, ei se onnellisuus ainakaan järjestelmää vaihtamalla parane!